Kirjanmerkit

Mittaa ja leikkaa paperista iso suorakaiteen muotoinen pala, joka tulee olemaan kirjanmerkin pohja. Itse taisin leikata 3,5 cm x 18 cm kokoisen punaisen palan, johon leikkasin toiseen päähän hapsut, joihin punotaan paperiliuskoja. Leikkasin hapsut niin, että jokainen oli 5 mm leveä, eli merkkiin tuli seitsemän hapsua. Leikkasin oransseja ja keltaisia suikaleita niin, että niiden leveys on 5 mm (eli sama kuin hapsujen) ja pituus hieman alle 5 cm. Tämä pituus mahdollistaa sen, että suikaleiden päät voi kääntää pohjapaperin taakse ja liimata kiinni.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy valmiit osat. Toisessa kuvassa näkyy, miten suikale pujotellaan aina joka toisen hapsun yli ja joka toisen hapsun ali. Työnnä suikaleet kiinni ensin paperiin ja sitten toisiinsa, jolloin punoksesta tulee siisti ja tiivis. Kolmannessa kuvassa on tilanne, jossa kaikki suikaleet on pujoteltu työhön. Suikaleita voi laittaa enemmän tai vähemmän ja lopulta pitkiä hapsuja voi leikata lyhyemmiksi, jos haluaa. Neljännessä kuvassa suikaleiden päät on taitettu punaisen paperin taakse ja liimattu kiinni. Viidennessä kuvassa on tilanne, että punainen paperi punottuine suikaleineen on liimattu oranssiin pohjaan, jotta työ saa hieman lisäväriä ja nyt lisäliimauksen myötä pysyy paremmin kasassa ja näyttää siistiltä myös takaa.



Toisessa kuvasarjassa näkyy hieman erilaisia kirjanmerkkejä lisää. Ensimmäisessä kuvan merkissä on käytetty samaa tekniikka, kuin ensimmäisessä ohjeessa, mutta nyt paperi on 4,5 cm leveä, jolloin tulikin yhdeksän hapsua ja nyt myös niiden päät on käännetty taakse ja liimattu, niin hapsuja ei jäänyt lainkaan näkyviin. Loput esimerkit näyttävät, miten voi hyödyntää valmiita tarroja, piirtää jonkun kirjoista tutun hahmon tai jotain lukijalle tärkeään harrastukseen liittyvää. Koristeluun suhteen voi toimia aivan mielensä mukaan, voi piirtää, käyttää tarroja, liimata valmiita kuvia, kirjoittaa tekstejä tai leikata papereihin erilaisia reunoja tai muotoja.

Lyriikkatehtävä

Lyriikkatehtävä on mukava tehtävänanto, jonka opin kuvataitelija Janne Hokkasen pitämällä kurssilla. Kyseessä on yksinkertainen työ, jota on helppo varioida. Tarkoituksena on tulostaa paperille jonkun kappaleen sanat ja sen jälkeen piirtää/maalata paperille kyseisen kappaleen innoittamana, joko tietty kohtaus, tapahtuma tai mielikuva kappaleesta. Huomioitava on sommittelu, tekstin fontti ja kappaleeseen sopiva värimaailma ja tunnelma. Mikäli kappaleesta on musiikkivideo, niin unohda se ja tee oma tulkinta.

Tällaisia töitä voi tehdä itsekseen, jolloin on kaikkien valintojen suhteen hyvin vapaat kädet. Oppilasryhmän kanssa voi puolestaan sopia kaikille yhteisen kappaleen, jota he voivat tulkita vapaasti tai sen sijaan jokainen voi valita oman kappaleensa, mutta työvälineet ovat kaikille samat.

Ohessa on oma tulkintani Vesterinen Yhtyeineen-bändin kappaleesta Isä. Suomirokkiin sopi mustavalkoisuus ja tussit, mutta ota ihmeessä kaikki värit ja pensselit käyttöön.

Kipsitaulu

Alkuvalmisteluiksi kipsitöihin voisi ohjeistaa, että suojaa pöytä ja ota kaikki tarvikkeet valmiiksi esille, tai paremmin sanottuna, mieti etukäteen mitä teet.

Savi olisi hyvä väline muovata muotteja kipsitöille, mutta koska savea saa nykyään sangen harvasta alankaan liikkeestä, käytin hätävarana muovailuvahaa. Ensimmäisessä kuvassa näkyy tulevan tauluni kuva, eli tein tasaisen pohjan haluamaani muotoon ja painoin muotilla siihen nallen kuvan. Toisessa kuvassa näkyy, miten olen pohjan ympärille kiinnittänyt seinät, jolloin muodostui valmis muotti. Kiinnitä seinät tarkasti ja painele saumoja kunnolla, mutta yritä varoa, ettet painele jälkiä valmiiseen pohjaan (josta tuleekin taulun etuosa). 

Kun muotti on valmis, voit sekoittaa kipsiseoksen. Riippuen työsi koosta, arvioi tarvitsemasi kipsin määrä ja sekoita sitä lämpimään veteen paketin ohjeistamien mittasuhteiden mukaan.  Anna imeytyä muutama minuutti, jonka jälkeen voit sekoittaa rauhallisesti kädellä tai jollain sekoittimella seosta. Kun seos on tasaisen löysää, eikä paakkuja tai ilmakuplia näy, voi sen kaataa valmiiseen muottiin. Tässä vaiheessa ei muottia enää voi alkaa tekemään tai hakemaan, sillä seos alkaa kovettua jäähtyessään. (Kuva 3)

Viimeisessä kuvassa näkyy, miten olen kaatanut seoksen muottiin. Epäilin muovailuvahan kestävyyttä, joten tuin työn seinämät ulkopuolelta parilla purkilla. Ja kun tarkoitus on tehdä taulu, tulee tässä vaiheessa seokseen laittaa pystyyn lenkki rautalangasta, joka tulee mahdollistamaan työn ripustamisen.

Tämän jälkeen seuraa lasten kanssa hankala vaihe, eli se vaihe, jolloin työhön ei kosketa. Kipsi alkaa kyllä hyvin nopeasti kovettumaan, mutta vaikka pinta alkaa kovettua, ei työ ole kestävä vielä sisältä tai pohjasta -työn koosta ja muodosta riippuen. Itse annoin työn olla vuorokauden verran, ennen kuin irrotin muotin osat siitä. Seuraavissa kuvissa näkyy kuivunut työ edestä ja takaa. Nalleen jäi muutamia pieniä aukkoja ilmakuplien vuoksi, joten huolellinen sekoittaminen ja rauhallinen seoksen kaataminen ovat tärkeitä, ettei näin kävisi. Takaa kuvattuna kipsi näyttä tasaiselta ja seinäkoukku on kovettunut kiinni työn sisään. Reunoja tai epätaisuuksia voi pyyhkäistä hienolla hiekkapaperilla.

Voit käyttää muottina myös valmiita muotteja, kuten mehu- tai maitotölkkejä. Näin saat tehtyä kipsipalan, josta voit veistää haluamasi koristeen tai muodon.

Muotin tekeminen itse pakottaa hahmottamaan, millainen valmiista työstä tulee. On huomioitava peilikuva ja se, että haluaako valmiissa taulussa jonkun kuvion tulevan taulusta esille vai olevan tauluun upotettuna.

Linkit ja vinkit

Blogeja
Sydämestä sormenpäihin. Monipuolisesti erilaisia askarteluideoita pienten lasten kanssa tehtäväksi.

Open linkkivinkit. Kuvaa olevansa opettajan muistikirja hyvistä nettisivuista. Sivusto tosiaan listaa enemmän linkkejä erilaisille sivuille ja tunnisteisiin, mutta joukossa on myös kuvia toteutetuista projekteista.


Kirjoja
Paperitöiden suuri käsikirja (Bolton, Vivienne). Sisältää hyviä ideoita, mutta monessa kohti suosittelee välineitä, joita ei jokaisen askartelutarvikkeista löydy. Mutta aina voi soveltaa ja tehdä tyylillään.

Tehdään taidejuttuja! Taidekasvatusta kaikenlaisiin koteihin. Nimestään huolimatta paikoin melko "ammattimainen" opas, jossa neuvotaan taiteilijoita esimerkiksi työskentelylle ja ohjeistetaan erilaisin mallikysymyksin, miten jotain asiaa tai teosta voi käsitellä lasten kanssa. Sisältää myös retkiohjeita Helsingissä ja viimeinen osio neuvoo värikkäitä reseptejä.

Tehdään taidetta. 100 vinkkiä lapsiperheen luoviin hetkiin (Hurme, Vuokko). Kuvataiteen ja askartelun lisäksi kategorioina ovat mm. sanataide, luova liikunta, musiikki ja draama, eli monenlaista puuhaa tiiviisti ehdotettuna.

Ympäristötaide

Ympäristötaide on taiteen historian huomioiden tuore suuntaus, jota on määritelty ja luokiteltu erilailla.

Itse miellän ympäristötaiteen parhaimmillaan yksinkertaisiksi teoiksi tai projekteiksi luonnossa. Eli luonnossa liikkuessa voi inspiroitua jostain paikasta tai siellä olevista materiaaleista ja niistä tehdä jotain pientä luovaa ja yllätyksellistä.

Googleen voi iskeä hakusanoiksi kuvahakuun esimerkiksi: ympäristötaide, environmental art tai Andy Goldsworthy, niin näkee erilaisia ja komeita esimerkkejä.

Ohessa on kuvasarjana lähtötilanne ja lopputulos yhdestä metsäprojektista, jonka kaverin kanssa tein. Aluksi löytyi hauska pyöreä kivi, jonka vieressä oli hiljattain kaatunut puu. Kaatuneesta puusta otimme havuja ja peitimme kiven niillä yrittäen tavoitella karhumaista olemusta (vaikka mielleyhtymä kilpikonnaan on kyllä vahvempi värin vuoksi). Lopussa on vielä kuva kauempaa, jolloin hahmo häviää metsään. Ehkä siihen joku törmäsi, tai ehkä ei, ennen kuin on tuuli tai sade sen "purkanut".

Seuraavassa on muutama esimerkki, jossa olen muuttanut tai korostanut joitain luonnon muovaamia asioita, eli ensimmäisessä kaislojen kulkua tai toisessa pyörrettä.

Kahdessa seuraavassa kuvassa näkyy jo selvästi ihmisen käden jälki.

Viimeisissä kuvissa on taas siirrytty rannikolta metsään ja olen tehnyt kävyistä jonkunlaisia muodostelmia enemmän tai vähemmän näkyville paikoille.

 

Äitienpäiväkortteja

Ohessa on muutamia helppoja ja melko nopeita kortti-ohjeita, joita soveltamalla voi askarrella seuraavan kaltaisia onnittelukortteja:





 



 
Yksinkertainen ja helppo kikka saada kauniita kukkia on liimata useampi kukan muotoinen paperi hieman limittäin toistensa päälle. Oheisessa kuvasarjassa näkyy ensin kolme kukkapohjaa. Voit tussilla piirtää lähelle lehden reunaa viivan, niin terälehdet myöhemmin korostuvat. Päällimmäiseen kukkaan voit tussilla tehdä keskelle pisteitä tai liimata erivärisestä paperista pienen ympyrän, jolloin syntyy mielikuva emistä. Liimaa kukat limittäin toistensa päälle, kuten kuvassa kolme, jolloin kukka onkin jo valmis. Ja sitten vain sijoittamaan kukka tai kukat haluttuun korttipohjaan.

Seuravaksi toinen esimerkki vielä samalla idealla, mutta muutamalla pienellä muutoksella. Tässä esimerkissä on käytetty kahta eriväristä paperia niin, että joka toinen kerros on erivärinen ja  lisäksi päällimmäinen kukan osa on pienempi, kuin kaksi alimmaista. Korttipohjalle on sommiteltu ueampi kukka ja kiinnitys on tehty erilailla kuin edellisessä kortissa. Kukan osat on kiinnitetty toisiinsa ja lopulta korttipohjaan "tarratassuilla", jollainen näkyy kuvasarjan viimeisessä kuvassa yhden kukan vierellä. Tarratassut ovat yleensä 1 - 3 milliä paksuja ja niillä pystyy helposti ja siististi kiinnittämään papereita toisiinsa, jolloin lisäksi kerroksellisuus korostuu, kun papereiden välissä on ilmaa.
 

Seuraavan kortin ulkoasu perustuu erilaisiin materiaaleihin. Ensin on paperille piirretty mekon ääriviivat, joiden mukaan mekko leikataan irti. Ota jotain läpikuultavaa materiaalia, kuten ohutta paperia tai kangasta ja leikkaa tästä hieman mekon helmaa suurempi pala. Leikkaa jostain nyöristä tai nauhasta ihan pieni pala, josta tulee mekkoon vyötärönauha. Helmaan tai mekkoon voi lisäksi liimata erilaisia koristekuvioita tai kimalteita.


Seuraavan kortin kukka on hieman erilainen, kuin yleensä askrteluissa. Alussa näkyy suikaleet, joista tulee kukan keskus ja terälehdet. Toisessa kuvassa näkyy, miten keskus on pyöritelty tiiviiksi ympyräksi ja liimattu kiinni. Terälehdetkin pyöritellään ensin tiiviisti, mutta pyöritelty rulla päästetään hieman löysälle ja muutama viimeinen kierros hyvinkin löysälle, jolloin sormin painelemalla voi muovata terävän terälehden muodon. Liimaa aina suikaleen pää rullatun osan kylkeen, ettei rulla avaudu. Mitä paksumpia suikaleita olet käyttänyt, sitä korkeampi kukasta tulee. Yleensä olen ERi KEEPERiä vastaan, kun tavallisesti sitä käytettäessä liimaa on kaikkialla muualla enemmän kuin itse työssä, mutta tässä liimauksessa se on ihan paikallaan, ellei välttämätön. Laita pieni tippa liimaa rullan toiselle puolelle ja paina varovasti korttipohjaan. Anna liimauksen kuivua ja käsittele korttia myöhemminkin varoen, koska siinä on nuo korkeat kohdat, jotka voivat osua johonkin.

Seuraava esimerkki on nopea ja yksinkertainen tapa tehdä kukka, jos jaksaa leikellä saksilla tarkkaan. Piirrä harpilla tai muotilla ympyrä, jonka sisään piirrät spiraalin kohti keskustaa. Spiraalin viiva toimii ohjeena, jonka molemmin puolin leikataan aaltoilevasti aina keskustaan asti. On siis käytännössä leikattava ohut aaltoileva nauha pois viivaa myötäillen. Jos leikkaa vain kerran, ei lopputulokseen tule rakoa eri kukan "kierrosten" välille. Leikkaa aaltoileva reuna myös kukan ulkoreunalle. Levitä liimaa sille puolelle paperia, johon olet spiraalin piirtänyt ja liimaa korttipohjaan. Näin ei haittaa, vaikka viivoja olisi jäänyt näkyviin. Lisäksi voit liimata valmiiksi pari lehteä korttipohjaan.


Jos ei kukan askartelu innosta, niin äskeisestä lähtötilanteesta voi jatkaa myös toisenlaiseen lopputulokseen. Piirrä harpilla tai muotilla ympyrä, mutta jätä yhteen kohtaan aukko otsatöyhtöä varten. Piirrä töyhtö ja pyrstö käsin, jonka jälkeen vahvista tussilla kaikkia ääriviivoja. Leikkaa valkoisesta paperista linnun vatsa ja liimaa pohjaan. Nokan tein niin, että leikkasin oranssista paperista yhden palan, jonka päälle liimasin pienen valkoisen kolmion ja viivat on tehty jälleen tussilla. Silmissä sama juttu, eli leikkasin valkoisesta paperista pohjan, johon tussilla piirsi ääriviivat. Viimeisenä voit kokeilla erilaisia kulmakarvoja, että oikea koko ja ilme löytyvät. Kulmakarvat leikkasin mustasta kartongista ja pupillit piirsin tussilla. Lopuksi voit liimata valmiin linnun korttipohjaan.

Linoleikkaus

Linoleikkaus on yksi monista taidegrafiikan lajeista, jossa grafiikan vedos kaiverretaan linoleum-levyyn. Kaiverretulle levylle levitetään painoväriä, jonka jälkeen levyä käytetään painolevynä ja sillä voidaan painaa kaiverrettu kuva.

Ensimmäisessä kuvasarjassa näkyy vaiheittain, miten itselläni on tapana työskennellä levyä kaivertaessa. Ensimmäiseksi haluttu kuva tulee tietysti piirtää levylle. Tämän jälkeen itse tavallisesti kaiverran kuvan reunat, jolloin tarkkuutta vaativa vaihe on kerralla tehty. Kun reunat on kaiverrettu, voi huoletta käyttää kaiverrettua uraa merkkinä, josta lähtien on helppo kaivertaa pois turhaa taustalevyä. Kolmas kuva yrittää osoittaa sitä, että kaiverra aina poispäin itsestäsi ja työstä. Älä pidä kättäsikään levyn taustalla. Viimeisessä kuvassa näkyy, miten tausta on kaiverrettu pois, jolloin jäljelle jää muusta levystä korkeammalle se kuva, joka halutaan painaa. Tästä tulee nimitys kohopainomenetelmä tämän tyylisille työtavoille.

Toinen kuvasarja näyttää esimerkin siitä, että taustaa ei ole pakko kaivertaa pois, vaan sen sijaan voi kaivertaa itse kuvan pois. Näin vedostamisen lopputuloksena on painovärin mukainen tausta, jossa pois kaiverrettu kuva näkyy taustapaperin värisenä. Tässä työvaiheet on muuten samat, mutta kuvaa pois kaiverrettaessa on pakko kaivertaa "kuvaa kohti", jota edellä varoitin tekemästä. Kannattaa olla hyvin tarkkana, kun kaivertaa kuvaa pois. Tässä työmenetelmässä terän lipsahdus saattaa melko varmasti tarkoittaa pilalle mennyttä työtä. Jos levyyn kaivertaa vahingossa minkä tahansa viirun tai kaivertaa kuvion rikki, niin tätä ei pysty korjaamaan. Ylimääräinen viiru näkyy vedoksessa värittömänä viivana ja kuvasta pois kaiverrettu osa puuttuu myös painetusta vedoksesta.

Seuraavaksi rinnakkain on kaivertamani levy ja sillä tehty vedos, niin huomaat grafiikassa oleellisen seikan -vedos on aina peilikuva painolevystä.

Toinen esimerkki vielä, jossa vedos on tehty toisen vedoksen päälle, jolloin on siis käytetty kahta eri painolevyä yhteen työhön.

Viimeisessä esimerkissä olen kaivertanut yhteen paivolevyyn, mutta eri tavalla eri kohdat, jolloin lopputuloksessa eri pinnat eroavat toisistaan. Parhaiten tämä näkyy rakennuksen seinässä ja aidassa, joissa on tavoiteltu mielikuvaa puisesta pinnasta. Maa ja taivas sen sijaan on kaiverrettu täysin pois, mutta pihassa oleva puu ja ikkunaruudut taas ovat jääneet jäljelle, kun ympäriltä on kaiverrettu pintaa pois.