Vastamainos

Klaus Welp kirjoittaa vastamainoksesta näin: ”Vastamainos kyseenalaistaa mainosviestinnässä käytetyn retoriikan ja mielikuvakytkennät kaappaamalla viestin, purkamalla sen osiin ja kääntämällä sisällön päälaelleen. Vastamainos imitoi mainonnan kuvakieltä ja puhetyyliä, se purkaa markkinoinnin konventioita ja tekee huumorin avulla näkyväksi kaupallisia pyrkimyksiä ja strategioita. -- Vastamainonta ei nimestään huolimatta ole puhtaasti mainosvastaisuutta vaan pyrkii kehittämään katsojansa medialukutaitoa.” (Louserit Vuittuun 2011)

Eli edellisen suomentaen, niin vastamainos käyttää mainosmaista ilmaisutapaa jotain yritystä tai sen tuotetta vastaan, koska se haluaa herättää katsojan ymmärtämään epäkohdat yrityksen toiminnassa, viestinnässä tai viestissä.

Ohessa on muutama erilainen kokeilu vastamainoksesta. Ensimmäisessä on käytetty otettua valokuvaa, johon on lisätty slogan alkuperäisestä tarkoituksesta poikkeavaan asiayhteyteen. Toisessa vastamainoksessa on esitetty positiivisessa valossa asia, joka todellisuudessa on herättänyt alalla kiistoja ja lisäksi yrityksen nimi on muutettu, mutta silti se on pidetty kirjoitusasun ja mainoksen värimaailman avulla tunnistettavana. 

Vastamainoksia voi tehdä eri keinoin, eri-ikäisten lasten kanssa, tosin ihan nuorille ei vastamainoksen idea vielä avaudu. Esimerkissä on käytetty Photoshoppia, mutta toisessa Wordia. Paremmat ohjelmat mahdollistavat paremman lopputuloksen, mutta hyvät ideat voi toteuttaa muutenkin, kuten esimerkissä, lehdistä kuvia ja tekstejä leikkaamalla ja liimaamalla tai lisäksi piirtämällä.

Voima-lehti on tehnyt hienoa kotimaisia vastamainoksia, joihin voi tutustua tästä linkistä.

Lasimaalaus (paperista)

Muistui mieleen vanha askartelutapa, jota itse on aikanaan koulussa tehnyt, mutta ei ole enää viime vuosina törmännyt, eli lasimaalaukset paperista.

Työhön tarvitaan kaksi kartonkia tai paksumpaa paperiarkkia ja näiden väliin liimattavia erivärisiä silkkipapereita. Ensimmäisessä esimerkissä olen suunnitellut lopullisen ulkoasun suoraan tummalle paperille. Vaikka piirtäisi vahingossa väärin tai sotkisi pyyhekumilla, ei se haittaa, koska tämän suunnittelupuolen voi lopulta kääntää työn sisäpuolelle. Kun suunnitelma on valmis, leikataan paperiin aukot niihin kohtiin, joihin tulee silkkipaperia. Kun leikkaus on suoritettu, käytetään leikattua paperia muottina ja piirretään sitä apuna käyttäen uusi samanlainen piirros ja leikataan siihen vastaavat aukot.

Seuraavaksi otat toisen tekemistäsi kehyksistä ja otat sen puolen esille, johon olet suunnitellut ja jossa näkyy mahdolliset kynät jäljet. Leikkaa silkkipaperista oikean kokoisia paloja, jotta ne peittävät haluamasi aukon/aukot. Tärkeää on leikata aukkoja isompia paloja, ettei ilmarakoja jää näkyviin ja jotta sinulla on mahdollisuus liimata paperit kiinni. Toisessa kuvasarjassa näkyy ensin miltä työ näyttää edestä. Toisessa kuvassa näkyy sama tilanne takaa päin. (Kuten huomaat, voi käyttää isompia silkkipaperin paloja, jolloin yhdellä paperilla värittää useamman aukon, jos samaa väriä on vierekkäisissä ikkunoissa). Tämän jälkeen levität liimaa kehyksiin ja ikkunoiden reunamiin, mutta varo silkkipapereita, jonka jälkeen asetat toisen tekemäsi kehyksen tähän päälle. Viimeisessä kuvassa työ on kuvattu takaa päin, eli lopulta työ näyttää samalta molempiin suuntiin ja sen voi asettaa ikkunaan.

Seuraavassa kuvasarjassa on esitetty tiivistettynä eri työ ja samat työvaiheet, mutta sillä erolla, että suunnittelin ensin toiselle paperille. Piirsin suurimman osan vapaalla kädellä, jolloin työ on mielestäni elävämmän näköinen. Tässä versiossa joutuu leikkaamaan yhteensä kolme paperia, eli suunnitelupaperin ja kahdet kehykset. Tämä esimerkki esittää paremmin, että lasimaalaukseen voi hakea esitttävyyttä, mutta on huomioitava riittävän suuret rajat, jotta liimaus yhä onnistuu. Kyseinen esimerkki on tehty A4-kokoiselle paperille, niin paikoin rajat menivät jo vähän liian ohuiksi, jolloin leikkaus oli hankalampaa ja silkkipapereiden liimaus suorastaan vaikeaa :)

Lopuksi vielä vinkki alun suunnitteluun. Itse käytin erillistä paperia, jolla sain tehtyä työn kaarista symmetriset. Taitoin paperin pituussuunnassa kahtia ja piirsin erilaisia kokeiluja kaaren taipumiselle. Kun leikkaat viivaa pitkin ja avaat taitoksesi, on sinulla nyt symmetrinen paperi, jota voit käyttää apuna varsinainen työn tekemiseen, etkä joudu taivuttelemaan niitä papereita.

Samalla tavalla voit tehdä myös värikkäämpiä töitä, kuten esimerkiksi värikkäillä papereilla kukkia, punaisilla papereilla erilaisia joulutonttuja tai vaikka keltaisilla pääsiäistipuja.

FIMO-MUOVAILU

Oheiset kokeilut ja esimerkit soveltuvat varmasti kaikenlaiseen muovailuvahaan, mutta itse olen käyttänyt FIMO-merkkistä vahaa. Se mikä tästä vahasta tekee erikoista on se, että vaha kovettuu tavallisessa uunissa.

Ohessa vaiheittain kuvattu pienen pupuhahmon muotoutuminen.

Toinen esimerkki on tulkintani pingviinistä.

Alussa vaha on hieman kovaa, mutta pehmenee nopeasti pyöritellessä. Ensin on helppoa ottaa pieniä palloja käsittelyyn, josta sitten muovaa tarvittaessa pintoja tai ruumiinosia hahmolle. Itselläni ei kotosalla ollut muovailuvälineitä, joten apuna toimivat taustalla näkyvät cocktail-tikut. Viimeisessä pingviinikuvassa näkyy myös koruneula, jonka työnsin hahmoon, johon se kovettui uunissa ja nyt pingviinin saa vaikka avaimenperään keikkumaan.

Seuraava on hieman edellisiä isompi muovaus.

Edellisessä yritti jälijitellä alkuperäisiä Minions-hahmoja, niin lopputulos jäi hieman epätarkaksi, kun vertaa alkuperäisiin. Hauskinta onkin ehkä muovailla vain erilaisia pikkuolentoja, joiden kanssa yksityiskohdat eivät ole niin tarkkoja ja mielikuvitus täydentää loput.

Ohessa vielä kokoelma erilaisia hahmoja.

Pari huomiota:
-Voimakkaimmat värit, kuten musta ja punainen, värjäävät sormia paljon, joten sitä pitää varoa muita värejä käsitellessä tai pestä paljon käsiä välillä.
-Valkoinen on niin herkkä väri, että siihen tulee pintaan "nukkaa", vaikka olisikin puhtaat kädet.
-Ohjeissa on kaksi eri lämpötilaa uunille (paketissa 130 ja ohjeissa 110). Itse toimin varmanpäälle, lämmitin uunin 100 asteeseen ja annoin hahmojen olla noin 30 minuuttia, jolloin kovettuminen ainakin onnistui.

VANHA PERGAMENTTI

Vanhan näköisen pergamentin tekeminen on helppo ja nopea askartelu, jos ei kuivumista laske mukaan. Esittelen tässä rinnakkain pari erilaista ideaa, johon itse ajattelin, että tällaista vanhan käärön lookkia voisi käyttää.

Molemmat oheiset esimerkit, ovat tavallisia kopiopapereita, joihin olen lasertulostimella tulostanut halutun aiheen. Toinen papereista tulee siis olemaa vanha aarrekartta ja toinen hieman poikkeava äitienpäiväkortti. Huomioi jo kuvaa tai tekstiä tehdessä, että reunoihin on riittävästi marginaalia.








Mitä työvaiheisiin tulee, niin ne ovat sangen yksinkertaiset. Ensimmäisenä paperi tulee rytistää miltei palloksi. Tarkoitus siis puristella ja  mytätä, jolloin tulos on kuluneemman oloinen, eikä taitella. Kun avaat myttypallon taas kokonaiseksi paperiarkiksi, niin huomioi, että myös reunat ovat kuluneet, sillä ne helposti jäävät huonommin rypytetyksi.

Kun olet riittävästi rypistellyt paperia, revi käsin jokaisesta reunasta suikale pois. Voit tehdä pienin ottein melko suoran reunan tai ronskimmin ottein kunnolla revityn reunuksen. Pienet repeämätkään eivät haittaa.
 

Kun olet tyytyväinen ryppyihin ja reunoihin, voit siirtyä tämän työn salaiseen aseeseen, eli teepussiin. Suojaa työskentelyalusta jollain ja käytä märkää teepussia paperin käsittelyyn. Muista käsitellä paperi molemmin puolin, sillä jos käsittelee vain toiselta puolelta, käsittelemättömälle puolelle jää helposti valkoisia laikkuja.













Vasemman puoleinen on aarrekartta, jossa kuvassa on käsitelty jo toinenkin puoli. Kartassa käytin vähemmän vettä ja käytin teepussia "sienenä", jolla taputtelin paperia.

Onnittelukortissa sen sijaan käytin runsaasti vettä, käytin teepussia kuten sivellintä ja käsittelin paperin nopeasti. Tässä vaiheessa aarrekartta näytti omaan silmääni paremmalta.

Viimeisessä kuvassa näkyy työt kuivumisen jälkeen. Kuivumisen jälkeen ei onnistuneemman tavan sanominen ollutkaan enää niin selvä. Luulen, että seuraavan vanhan pergamentin teen kohtuullisella veden määrällä, jolloin väri tulee olemaan kenties jotain tässä esitettyjen väliltä. Laikut onnittelukortissa johtuvat siitä, kun puristin teepussista enemmän teetä paperille, jolla yritin aikaansaada vaihteluvuutta pintaan, mutta nyt noin vaalessa taustassa ne näyttävät melkein enemmän lialta.

Oman tahdon mukaan, kartan voi taitella pullon suulle tai tekstipohjaiseen pergamenttiin voisi sopia käärölle rullaaminen ja juhlava nauha. Tai ehkä alareunaan "sinetin" leimaaminen kolikolla ja steariinilla?